Kuka tahansa voi oppia piirtämään! Käden ja aivojen yhteistyö on tekniikkalaji, joka hioutuu hiljalleen vain toistojen myötä. Olen itse elävä esimerkki tästä. 

Aloitin kuvien tekemisen vasta aikuisena. Toki piirtelin lapsena ja myöhemminkin, mutta en minä koskaan mikään erityisen hyvä ollut. Varsinaisen kipinän sain kolmenkymppisenä kansalaisopistossa. Piirsin siellä elävää mallia, maalasin maisemia, eläimiä, asetelmia ja etenkin patsaita. Niitä näet ikuistettiin kansalaisopistoissa tuolloin paljon. Siis todellakin,  p a l j o n. 

Ajan saatossa tein harvakseltaan tilaustöitä valokuvista, lahjoja, kotiini joitakin sisustustauluja, kun tarvitsin jotain tiettyä. Jossain kohtaa kuvien tekeminen hiipui, kunnes kuihtui yli vuosikymmeneksi kokonaan. 

Jouluna 2018 sain lahjaksi värikynät. Siitä alkoi varovainen innostus. Varsinaisen luovuuden sytytti kuitenkin koronakevät. Aloin tehdä kuvia, sillä tarvitsin mielekästä tekemistä pysähtyneeseen arkeeni. 

Rakastan värejä ja muotoja, toisaalta pikkutarkka väkertäminen viehättää. Piirtäminen ja maalaaminen ovat minulle elämänmittainen matka, monta upeaa paikkaa pysähtyä ja oppia. Niitä hetkiä, jolloin ei tunne nälkää, janoa tai muitakaan fyysisen olomuotonsa kahleita, henkisistä nyt puhumattakaan. Aika hieno juttu, sanoisin!